Let's gamble!(?)

Olen pelannut korttia rahasta enemmän tai vähemmän säännöllisesti nelisen vuotta. Silti en ole pelannut uhkapeliä minuuttiakaan. "Oletpas", älähtää ehkä joku, "rahasta pelaaminenhan on uhkapeliä." Väärin. Kyseessä on yksi suurimpia rahapeliin liittyvistä virhellisistä myyteistä. Selvennetään.

Suomen lainsäädäntö on tässä kohtaa mukavan väljä. Uhkapeli määritellään tunnistettavimmin siten, että pelinhoitaja ottaa itselleen tai talolle ennalta määrätyn osuuden potista, niin sanotun raken. Toinen määritelmä koskee pelikassaa. Panos ei saa ylittää pelaajan maksukykyä. "Maksukyky" on jokaisen itsensä päätettävissä. Kirjoittajalle kolmen binin (=sisäänoston) tappio illassa on kirvelevä muttei katastrofi. Täten en koe pelaavani uhkaa, vaikka katkeamista silloin tällöin tapahtuukin. Pelin ollessa pientä, esimerkkitapauksessa NLHE 0,10 (luku tulee suuren blindin koosta) 5€:n sisäänostolla, ei pelkoa perikadosta käytännössä ole.

Toki Raha-automaattiyhdistyksellä on virallinen monopoli rahapelien hallinnoimisesta. Tämän hoksaa varmasti jokainen hedelmäpeliä ja tuplapottia pelannut. Kun puhutaan kirjoittajalle läheisestä aiheesta nimeltä pokeri, on seutukunnan ainoa virallinen pelipaikka Brick's:n Club Ray (pahoittelut mainostamisesta). Epävirallisia rinkejä on muutamissa ravitsemus- ja juomitsemusliikkeissä; ne ovat pääasiassa ilmaisturnausten lieveilmiöinä syntyneitä pienen piirin pyörittämiä.

Millainen on tämä kokokuvio JPT:n näkökulmasta? Eräs Tosineen (entinen) silmäätekevä ilmaisi aktiiviurallaan, kieltämättä koomisella tavalla naivin, huolensa siitä, miten akatemia suhtautuisi tiloissaan harrastettavaan "uhkapeliin": "Mainitaan vielä se, että yliopisto ei välttämättä arvosta uhkapeliä omissa tiloissaan". Sitaatti on kyseiseltä henkilöltä ja käytetty ilman hänen suostumustaan. Mikä tässä erityisesti kiinnostaa on se, että missä hän on 'uhkapeliä' näkevinään. Hänen esittämänsä näkemys on tietysti täyttä tasoa maallikko/ummikko, mutta tärkeä osoitus hätäisten johtopäätösten voimasta.

JPT:n kahden euron turnaus on miniatyyripeliä. Tosiasiassa pelaaja saattaa hävitä illassa korkeintaan neljä (4) euroa. Väitän, että vastaavia rinkejä löytyy joka ainoasta JYY:n kohtuukokoisesta ainejärjestöstä, ja JPT on liikevaihdoltaan varmasti pienimmästä päästä, sillä raha ei tunnetusti ole meidän ykkösprioriteettimme millään muotoa. Jos yliopisto pelkää esimerkiksi maineensa puolesta rahapelejä, se olisi jo ryhtynyt toimiin toiminnan kitkemiseksi. Vasta-argumenttina pätee ainakin JPT:n kohdalla se, että se on Tosineen jäsenilleen tarjoamaan päihteetöntä säännöllistä ohjelmaa, mihin Ylioppilaskunta on järjestöjään kannustanut. Olisi siis absurdia, jos tällainen aktiviteetti ehkäistään.