JPT:n peleissä on viimeisten neljän kauden aikana käynyt 21 pelaajaa. Useimmat ovat lähtöisin yhdestä kantasolusta, johon on ollut helppo kytkeytyä näin tiivissä verkostossa. Suurin osa vakiolätkijöistä tunsi toisensa entuudestaan. Jotkut, eivät tietenkään kaikki. Mahdollisesti JPT on ollut hyvä instanssi uusille pelaajille. Porukkaan on helppo päästä.
Kai?
Jo aikaisemmassa blogissa otin kantaa pelirinkien sisäiseen ryhmädynamiikkaan, jossa ryhmän sisäinen koodisto ja tapakulttuuri rakentuvat ajan mittaan omalaatuiseksi. Toisinaan syntyy jopa uusi kieli ja henkilöt saavat uusia identiteettejä. Vuoden aikana pelitunteja tulee melkoisesti, ynnä sitten ulko-jemmaiset kanssakäymiset näiden samojen tyyppien kanssa. Miten helposti tällaiseen joukkoon on päästä?
Usein puhutaan siitä, että adoptaatio (?) vaatii tietynlaisen mielenlaadun. On oltava vastaanottavainen ja mukautuva. Lähtökohtaisesti Jemma ottaa kaiken vastaan ja kuka tahansa on tervetullut. Tietysti mihin tahansa uuteen ja vakiintuneeseen joukkoon tuleminen on hankalaa, jos ei ole luonnostaan erityisen sosiaalinen. Ei liene mikään salaisuus, että JPT:ssä sanan säilä viuhuu välillä terävästi. Se vaatii totuttelua. Mutta sittenpä on sitäkin hauskempaa!
JPT pysyy sisäisesti samana. Ydinporukka on ollut (Jemman suhteen) kuin sillit purkissa kahden vuoden ajan, eikä ole syytä olettaa saattueen hajaantumista. Kahdeksaa fuksia odotellessa.
JPT:n kausi S-10 starttaa tiistaina 14.9. Kivijalassa klo 16.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti