Lagi tekee tietokonenörtistä silppua

Jokainen pokerinpelaaja uskoo oman pelitapansa olevan aukoton ja ehdottoman menestyksekäs. Epäonnistumiset johtuvat aina vihun maagisesta tuurista ja hetken herpaantumisista. Siksi lähes jokainen on haluton muuttamaan systeemiään. Täten syntyy profiilipelaaja.

Myytti: Tapoja pelata korttia on yhtä paljon kuin on ihmisiä. Totuus: Pelaajaprofiileja on tasan neljä kappaletta, jotka muodostuvat kahdesta eri tason muuttujasta. Lukemattomat pelisysteemit ovat vain näiden hienonhienoja variaatioita, eivät itsenäisiä tyyppejä. Ensimmäinen muuttuja on käsien määrällinen pelaaminen. Jaottelu on konservatiivinen-löysä (conservative-loose). Konsu pelaaja keskittyy muutaman laatukäden valikoimaan ja luottaa käsiensä vahvuuteen. Löysän pelaajan range on laajempi ja häntä vaikeampi laittaa millekään kädelle. Toinen muuttuja on tapa pelata kätensä. Tiukka-aggressiivinen (tight-aggressive). Nimitykset kertonevat kaiken olennaisen. Neljä pelaajaprofiilia ovat näiden yhdistelmät: loose-aggressive, eli LAG, loose-conservative, tight-aggressive ja tight-conservative.

LAG on tyypeistä tunnetuin, sillä sellaiset pelaajat saavat eniten julkisuutta. LAGin etuna on arvaamattomuus. Hän pelaa paljon käsiä ja pelaa ne kovaa. Turnauksissa LAG yrittää kerätä paljon rahaa alusta alkaen, kestääkseen loppupelin rynnistykset, kun käsiä pelataan muutenkin paljon. LAG –pelaamisen heikkous on se, että viikate saattaa heilahtaa milloin tahansa. Aina löytyy joku, joka ei usko. LAG ei pelaa matematiikan sääntöjen mukaan, joten looginen ajattelu kannattaa hylätä häntä vastaan pelatessa. Luovuus ja valikoiva aggressiivisuus ovat tärkeimmät aseet, kun hyökätään LAGin kimppuun.

Tiukka-aggressiivinen ei saa aikaan toimintaa. Hän pelaa niin vähän käsiä (ässäparin ja ison blindin), ettei kukaan uskalla haastaa häntä. Tällaisen TiGR –pelaajan kohdalla potit pysyvät pieninä. TiGRin on saatava vauhti päälle heti ja pidettävä rahantulo tasaisena. Muutoin blindit syövät hänet elävältä. TiGR on lyötävissä kasvattamalla hyvillä käsillä pottia isosti. TiGR:n on nimittäin vaikea kipata laatukäsiään. TiGR bluffaa harvoin, mutta saattaa lyödä spekulatiivisilla vedoilla.

Löysä-konservatiivinen pelaaja tunnetaan piireissä ’paistina’ tai ’fisuna’. LoCon ei ikinä kippaa ennen floppia, varsinkaan korottamattomaan. Range on niin laaja, että heikompia hirvittää. Koska mitä tahansa voi tapahtua. Tällaisen yltiöoptimistisen pelitavan ansiosta LoCon –pelaaja saa niitä ihmeosumiaan. Niitä käy harvoin, mutta osuessaan ovat potitkin melkoisia. LoCon pelaa kätensä rauhallisesti. Hän antaa vihujen hoitaa lyömisen – lähinnä siksi, että varsin usein hänellä on vain ilmaa. Aktiivinen makselu on usein heikon pelin merkki, mutta LoCon pelaa tuplaa tai kuittia. Joko hän kaatuu heti kättelyssä tai menee päätyyn asti.

Tiukka-konservtiivinen (TiCon) on edellisen vastakohta. LoConin tavoin hän tekee turnauksessa kuolemaa alusta alkaen, TiCon tarjoaa hitaamman version. Hänen stackinsä vähenee hitaasti ja tuskaisesti, kunnes hän roikkuu löysässä hirressä. Sitten alkaa rynnistys. Liian myöhään. Turnauksen loppuvaiheessa TiConin miniatyyristacki ei pelota enää ketään, kun rahaa on pöydässä jo miljoona. Sitten taas, osuessaan TiCon tulee kerralla peliin mukaan. TiConin suurin vahvuus on monsterikäsien slowaaminen. Hänelle on normia limpata isoilla pareilla ja check-koolata flopattu valmis peli. Kuten eräs pokeriammattilainen on todennut: ”When a TiGR reraises you, be cautious. When four TiCons call your raise, be very afraid.”

Yleisesti ottaen aggressiivinen pelitapa on turnauspelissä voittava, rahapelissä aggreilu menettää merkitystään, kun käsiä pelataan muutenkin paljon. Yhtä voittavaa pelitapaa ei ole. Tärkeintä on olla vaihteleva. Valikoivuus erottaa erinomaiset pelaajat hyvistä. On osattava ajoittaa toimintansa oikein, otettavaa selvää, millainen pöytä on kyseessä ja oltava askel muita edellä. Ei ole sattumaa, että turnausten kärjessä ovat aina samat nimet. Keep it complex.